Olen kuullut Naoise Dolanin Jänniä aikoja -romaanista (suom. minä, Otava 2020) kahdenlaisia mielipiteitä: toiset ovat ihastuneet, toiset puolestaan hämmentyneet ja ihmetelleet, mikä kirjan pointti oikeastaan oli, kun eihän siinä juuri tapahtunutkaan mitään ja henkilöhahmotkin olivat vähän sellaisia rasittavia.
Todella vaiheessa -blogissa on yksi tarkkanäköisimmistä kuvauksista, joita olen kirjasta lukenut, tässä siitä osa:
Ihmisillä on yleensä tapana säilyttää elämänsä nykyisessä tilassaan, vaikka siinä olisi paljonkin epämiellyttäviä puolia, koska muutoksen tekeminen tuntuu henkisesti vaikealta (ns. status quo bias). Jänniä aikoja kertoo hienosti tilanteesta, jossa nuori aikuinen voisi helposti luisua yhteen suuntaan elämässään, samalla kuin toisessa suunnassa olisi jotain kiinnostavampaa tiedossa.
Mielestäni romaani tavoittaa hienosti monien nykypäivän aikuisten ajatusmaailman: Tunteiden näyttäminen on noloa, mistään oikeasti vakavasta ei saa puhua eikä omia tarpeita aina edes osata nimetä.
Todella vaiheessa -blogi 11.2.2021
Juuri tästähän Jännissä ajoissa on kyse. Ollaan nuoria aikuisia ja niin kovin fiksuja, ironisia ja sarkastisia, ettei uskalleta sanoa, mitä mieltä asioista oikeasti ollaan. Tuntuu helpommalta hokea olevansa viallinen ja tunnekylmä kuin tunnustaa aitoja tunteitaan kenellekään, edes itselleen. Paljon jää kovan ulkokuoren sisään – ja rivien väliin.
Kääntäjän kammiosta 