Kääntäjät äänessä

DSC_2492

Anna Tulusto, Terhi Kuusisto ja Tiina Ohinmaa Kääntäjän äänessä.

Kävin viime viikolla Helsingissä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton ja Otavan kirjakaupan järjestämässä Kääntäjän ääni -tilaisuudessa. Illan teemana oli ”Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu?” ja keskustelemassa olivat suomentajat Terhi Kuusisto ja Tiina Ohinmaa, joita haastatteli Ylen aamu-tv:stäkin tuttu kirjallisuustoimittaja Anna Tulusto. Käsiteltävänä oli kaksi erilaista kirjaa, Jennifer Clementin kaunokirjallinen, mutta kantaaottava romaani Rakkaudesta aseisiin (Like 2018, suom. Terhi Kuusisto) sekä Luke Hardingin tietokirja Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into 2018, suom. Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa).

Saanko tunnustaa, että joskus kirjallisuuskeskustelut tuppaavat olemaan minusta hiukan puisevia ja puuduttavia, ainakin, ellei ole saanut aikaiseksi yhtikäs yhtään tutustua niihin kirjoihin, joista keskustellaan? No, nytpä tunnustin, mutta kuitenkin hyvällä tarkoituksella, sillä tämä Kääntäjän ääni -ilta oli loistokas esimerkki siitä, että näin ei  aina ole eikä missään nimessä tarvitsekaan olla.

Ilta oli kovin miellyttävä. Minuun teki vaikutuksen etenkin se, miten lämpimästi ja varmalla otteella Anna Tulusto keskustelua luotsasi. Sitä oli sitten mukavaa kuunnella, kuin olisi kietoutunut pehmoiseen ja turvalliseen torkkuvilttiin, nojannut rennosti taakse ja heittänyt kaikki huolet mielestään. Varmuus, asiantuntemus ja into omasta työstä kuulsi myös kääntäjien esiintymisestä. Kirjoja käsiteltiin tasapainoisesti ja kiinnostavasti, siten, että keskustelua pystyi seuraamaan ja sitä oli hauska seurata, vaikkei olisi teoksista aiemmin kuullutkaan. Suomentajat lukivat sopivassa välissä lyhyitä, hyvin valittuja ja teoksia hyvin kuvaavia katkelmia suomennoksistaan ja valottivat teosten taustoja, sisältöä ja käännösprosessia. Jutustelu polveili myös yleisesti suomentamiseen ja sen mahdottomuuteen (ja mahdollisuuksiin), suomalaisten ja eurooppalaisten kielitaitoon, Trumpin twiitteihin ja jos jonkinlaisiin asioihin, sulavasti ja pakottamatta.

Kuusisto kertoi kääntäneensä kaikki Clementiltä tähän asti suomennetut kolme teosta. Suomennospätkästä ilmi tullut kaunis, osin runollinenkin tapa käsitellä kipeitä aiheita ja yhteiskunnallisia ongelmia herätti suuren kiinnostuksen kirjailijaan, johon en ole totta puhuen tätä ennen tutustunut lainkaan. Trump-kirja puolestaan oli aiheeltaan raflaavampi ja ajankohtaisempi ja kirvoitti yleisöstä innostuneita reaktioita ja hörähdyksiä.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli välitön ja konsepti erinomaisen toimiva. Viihdyin! Ja uskon, että tällaisessa raikkaan leppoisassa tilaisuudessa viihtyisi moni muukin – moni sellainenkin, joka kuvittelee, että kirjallisuuskeskustelut ovat puisevia tai ikävystyttäviä. Ilokseni voin kertoa, että tällaisia kuvitelmia voi käydä karistamassa kevään mittaan vielä kahdessa Kääntäjän ääni -illassa: 21. maaliskuuta ja 18. huhtikuuta. (Tämä ei ole maksettu mainos vaan vilpittömän hyväntahtoinen vinkki kaikille pääkaupungin suunnalla liikuskeleville.) Tulevien iltojen esiintyjiä ja ohjelmaa ei ole vielä julkistettu, mutta niitä voi lähitulevaisuudessa käydä kuikuilemassa esimerkiksi SKTL:n tapahtumakalenterista tai Facebookin ihmeellisestä maailmasta.

Niin, ja ellei satu asumaan Helsingissä, paikalle pääsee toki kauempaakin. Junantuoma voi saada matkalla eteenpäin vaikkapa liian pitkään kesken olleita villasukkia tai lukea arjen kiireessä unhoon jääneitä kirjoja.

DSC_2484

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s