Täällä taas!

Täällä sitä taas ollaan, töissä melkein kahden vuoden mittaisen tauon jälkeen. Tässä päällimmäisiä tunnelmia ja huomioita ensimmäisen parin viikon ajalta:

a) Työhuoneessa on valoisaa, viileää ja mukavan rauhallista. Työnteko on pitkän tauon jälkeen harvinaisen virkistävää, ja on ihanaa huomata, että asiakkaat eivät ole unohtaneet minua, vaikka olen ollut välillä poissa. Töitä siis riittää, ja hyvä niin.

b) Istuminen tappaa. Niska, hartiat ja selkä menevät jumiin. Tämän olin unohtanut! Tai siis, toki muistin, ettei tietokoneen ääressä kökkiminen varsinaisesti hivele ruumista, mutta se tuli yllätyksenä, että vaikutus alkaa lähes välittömästi, heti ensimmäisen päivän jälkeen. Olenko tullut vanhaksi ja raihnaiseksi vai onko tämä aina ollut tällaista? Luultavasti vähän molempia. Tarkemmin asiaa pohtiessani mieleeni myös muistui aiemmilta vuosilta, että asian hoitamiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko turrutan kroppani liikkumattomuudella niin jumiin, etten enää tunne enkä huomaa ongelmaa, tai sitten vetristelen ja jumppailen aina sopivan hetken tullen (mieluiten oikein kunnon hikiliikuntaa vähintään joka toinen päivä), jotta paikat pysyvät auki. En ole vielä päättänyt, kumpaa vaihtoehtoa sovellan.

DSC_2297

c) Kirjasuomennoksen aloittaminen tuntui vähän siltä kuin olisi yrittänyt ruuvata ristipääruuvia kuusiokoloavaimella. Että kun ei vaan sovi. Ei onnistu. Ei näin voi sanoa suomeksi! Mietin, onko kääntäminen aina ollut tällaista (mutta totuus on vain päässyt tässä välissä jotenkin viekkaasti unohtumaan), vai ovatko työn alla olevan kirjan sana- ja lausekäänteet vain jotenkin poikkeuksellisen englantilaisia. Ehkä vähän molempia. No, eipä siinä joka tapauksessa auttanut muu kuin ryhtyä… niin, kääntämään. Muuttamaan asioita. Että kun näin ei voi sanoa niin sanotaan sitten jotenkin toisin. Siis suomeksi. Ja pikkuhiljaa, kun raakakäännöksen sivuja alkoi kertyä, aloinkin yhtäkkiä päästä asiasta jyvälle. (Ai niin! Ainahan se ottaa aikansa, uuden kirjan sisälle pääseminen siis.) Yhtäkkiä huomasin, että aloin saada kiinni kirjailijan tyylistä ja siitä, miten se voisi toimia suomeksi – siitä, mistä kohdasta lauseeseen kannattaa tarttua, mistä sanasta se suomeksi kannattaa aloittaa, mihin tulee piste, miten sanajärjestys kiepsautetaan.

d) Kun kuusiokoloavaimeen sopiva pultti löytyy, riemulla ei ole rajaa. Voiko mikään olla hauskempaa kuin tämä? Ei muuta kuin ruuvailemaan.

DSC_2284

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s