Popcornit syödään mainosten aikana

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin viime lauantaina leffassa katsomassa Lady Bird -nimisen rainan. Se oli todella hyvä elokuva, heittämällä paras, jonka olen aikoihin nähnyt. Tämä on hiukan yllättävää, sillä usein, kun käyn katsomassa elokuvia, joita kriitikotkin ovat kehuneet (enkä minä totta puhuen yleensä muita käykään katsomassa, käyn sen verran harvoin leffassa) ne osoittautuvat joko kuolemantylsiksi tai loputtoman ahdistaviksi tai parhaassa tapauksessa molemmiksi. Mutta tämä pätkä oli tosiaan virkistävä poikkeus, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos se vielä jossain pyörii.

Elokuvan alkua odotellessani mietiskelin asiaa, jota aina silloin tällöin muutenkin pyörittelen mielessäni: sitä, että ihmisiä on kahden- tai oikeastaan kolmenlaisia. On niitä, jotka syövät popcornit (tai muut leffaeväät) jo elokuvan alkumainosten aikana. On niitä, jotka katsovat kunnia-asiakseen pidättäytyä herkuilta siihen asti, että elokuva alkaa, ja tietysti myös niitä, jotka suhtautuvat tällaisiin asioihin ja niiden järjestykseen täysin välinpitämättömästi.

Tavallaan asialla ei ole tietenkään minullekaan mitään merkitystä. Namuja voi syödä ennen leffaa tai leffan aikana tai sen jälkeen tai vaikka kaikkina näinä aikoina, eikä sen nyt pitäisi hirveästi ketään liikuttaa. Ihmiset, jotka suhtautuvat tällaisiin asioihin pakkomielteisesti, ovat luultavasti samoja, jotka keksivät Facebookin kirpputoriryhmien sääntöjä (ja valvovat niiden täsmällistä noudattamista. Sääntöjenvastaiset ilmoitukset poistetaan välittömästi erikseen varoittamatta!) No, omalla kohdallani olen joka tapauksessa kokenut yleensä mielekkääksi rouskutella popparit menemään jo mainosten aikana. Siihen on kaksi erinomaista syytä. Ensinnäkin mainosten aikana on tylsää ja syöminen on juuri siihen kohtaan sopivaa ajanvietettä. Toiseksi (ja tämä on se kaikkein tärkein ja painavin syy!): asiahan on niin, että parasta elokuvissa (ja monesti myös kirjoissa ja musiikissa) on se, että niihin uppoutuessaan voi unohtaa olevansa itse olemassa. Voi unohtaa maalliset murheet, arjen ahdistuksen, ilot ja surut, masennuksen aiheet, ylipäänsä ympäröivän maailman ja kaiken, mikä muulloin on merkityksellistä. Vaikka asiat olisivat hyvin, uskon, että jokainen tarvitsee joskus lepotauon omasta itsestään, omasta elämästään. Tämä ei onnistu, jos pitää samanaikaisesti keskittyä motoriikkaa vaativiin ruumiintoimintoihin, kuten ruuan suuhun lappamiseen.

Jossain aiemmassa kirjoituksessa kerroin, että olen hiljattain löytänyt uudelleen lukemisen ilon. Niin olenkin. On ihan parasta silloin tällöin todella uppoutua johonkin. Johonkin muuhun kuin kaverien kaverien Facebook-päivityksiin ja niiden kommentteihin. Päästä maailmaa pakoon. Ja lisäksi oma maailma laajenee kummasti, kun päässä on jatkuvasti erilaisia tarinoita, joita janoaa päästä jatkamaan. Tällaisia tarinoita voivat olla kirjat, tv-sarjat ja elokuvat, ja joskus eri taiteenmuodot menevät päässä iloisesti sekaisin. Luin joulun aikoihin Lori Nelson Spielmanin kirjan Kymmenen unelmaani (suom. Outi Järvinen, Otava 2017), ja silloin takaraivossani oli jatkuvasti sellainen olo, että minulla on jäänyt kesken jokin romanttinen komedia, joka minun pitäisi äkkiä päästä katsomaan loppuun, jotta saan tietää, miten sankarittarelle käy. Kirja oli puhdasveristä hömppää, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, ahmin sen loppuun muutamassa päivässä.

Parhaillani luen Jonathan Lethemin läpimurtoromaania Orpojen Brooklyn (suom. Heikki Karjalainen, Moebius 2017), ja aika ajoin, kesken arjen askareiden, huomaan pohtivani, mikä olikaan se sellaisella hauskalla tavalla hiukan outo rikossarja, joka minulla on kesken jossain suoratoistopalvelussa, oliko se nyt Netflixissä vai HBO Nordicilla… tulisipa jo ilta, jotta voisin jatkaa sen katselemista. Kunnes muistan, että ai niin, se olikin se kirja! Voinkin jatkaa sen lukemista vaikka saman tien.

IMG_20180413_134252.jpg

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s