”Luetko sä ne kirjat ennen kuin sä käännät ne?”

Kun kerron ihmisille, että käännän työkseni kirjallisuutta, jostain syystä yleisin kysymys, mitä minulta kysytään, on: ”Luetko sä ne kirjat kokonaan ennen kuin sä alat kääntää niitä?” Tavallisesti vastaan, että onhan siitä apua. Ja sitten hiukan ihmettelen mielessäni, miksi tätä aina kysytään.

Kysymyksen yleisyys johtuu varmaan siitä, että tämä on yksi niistä asioista, joita kuka tahansa pystyy kirjojen kääntämisestä ylipäänsä kysymään. Jotkut ovat myös vilpittömän kiinnostuneita – ja kauhuissaan – vastauksesta. Ajatella, että joutuisi lukemaan ihan kokonaisen kirjan, vieläpä vieraalla kielellä, ennen kuin varsinaisesti edes aloittaa työtään!

Ei kirjan lukeminen aina se kaikkein mukavin työvaihe olekaan. Sormet syyhyävät päästä kääntämään ja tietoisuus deadlinesta painaa niskaa. Tekstistä bongaa jo kohtia, joiden näkee olevan hankalia kääntää, mutta joita ei pääse vielä ratkomaan. Onhan se vähän turhauttavaa, ja olen minä totta puhuen pari kertaa tehnyt niinkin, etten ole malttanut lukea kirjaa aivan kokonaan loppuun asti ennen kuin olen jo alkanut kääntää. Olen sitten lukenut sitä mukaa kun olen kääntänyt, ja vieläpä uskotellut itselleni sen lisäävän työmotivaatiota: Et saa tietää, miten kirja ratkeaa, ennen kuin käännät sen loppuun! Onnistuu se toki niinkin, joidenkin kirjojen kohdalla, mutta näiden kokeilujeni ja kokemusteni pohjalta toteaisin, että on kääntäminen kuitenkin helpompaa kun tietää, mitä tekee. Kun on jonkinlainen kokonaisnäkemys teoksesta. Kun on päässyt sisälle teoksen kieleen ja tunnelmaan. Käännöksen hiomisvaiheessa saattaa säästää huomattavasti aikaa ja vaivaa, kun on jo ennen kirjoittamisen aloittamista virittäytynyt tekstin olemukseen. Joskaan suomenkielisen tekstin olemukseen ei oikein pysty virittäytymään ennen kuin suomenkielistä tekstiä on jo olemassa jonkin verran, mutta alkutekstistä sekin tietenkin saa alkunsa.

Toisin sanoen lukeminen ei ole mikään ylimääräinen ja väistämätön paha, joka on pakko tehdä ennen työn aloittamista, vaan se on olennainen osa itse työtä. Tapoja lukea on yhtä monta kuin kääntäjiäkin: joku lukee vasta kääntäessään, jotkut eivät edes hönkäise näppäimistöä kohti ennen kuin ovat kahlanneet kirjan tarkasti läpi, tarvittaessa moneen kertaan. Ja ennen kaikkea lukemisen tapa riippuu tietysti kirjasta. On kirjoja, jotka pitää lukea useampaan otteeseen ennen kuin voi edes toivoa ymmärtävänsä niistä sen verran, että kääntäminen olisi likipitäenkään mahdollista.

20160523_122505

Kokonaisen kirjan lukemista kauhisteleville voi todeta myös sen, että kääntäessä kirja tulee itse asiassa luettua monen monituista kertaa. Tekstiä tulkitessa, pohtiessa, luodessa, hiotessa, kyseenalaistaessa, korjatessa, oikoessa ja toljottaessa sekä alkuteos että oma suomennos tulee luettua niin monta kertaa, että suomennoksen tultua painosta sitä ei jaksa vilkuilla välttämättä enää ollenkaan, vaan lämpimäisen tyytyy tuuppaamaan ylpeänä jonnekin kirjahyllyn uumeniin. Muttei lukeminen silti ole käännösprosessin työläin vaihe – vaan kirjoittaminen. Kokonaisen kirjan kirjoittaminen, siinä sitä vasta onkin.

Vaikka alkuteoksen lukeminen on siinä mielessä turhauttava työvaihe, että silloin ei pysty vielä tekemään mitään konkreettista (aivot toki tekevät kaikenlaista, ainakin toivoa sopii), vaihe on toisaalta myös jännittävä ja kutkuttava. Se on kuin silta seuraavaan projektiin, ensi kosketus uuteen maailmaan, johon tietää pian sukeltavansa päätä pahkaa ja jossa tulee tulevat kuukaudet uimaan korviaan myöten. Ja se, että tässä vaiheessa ei vielä voi tehdä mitään, voi olla myös rentouttavaa: ei vielä tarvitse tehdä mitään. Voi kaikessa rauhassa (aikataulun rajoissa) tyhjentää pään edellisen käännöksen maailmasta ja ottaa ensi askelia uuteen.

Ja onhan tämän työvaiheen etuna myös se, että toisin kuin kirjoittaa, lukea voi missä vain. Juu, voihan freelancer muutenkin (ainakin teoriassa!) napata läppärinsä kainaloon ja naputella menemään missä tahansa trendikahvilassa tai kannon päällä ikinä haluaakin. Todellisuudessa oman työpisteen tutusta ja ergonomisesta huomasta tulee (ainakin minun) poistuttua hyvin harvoin yhtään minnekään. Pelkän kirjan kanssa on kuitenkin helppo poistua. Minne vaan. Ja tällaisina päivinä minua ei harmita ollenkaan, että joudun työkseni lukemaan ihan kokonaisen kirjan.

Luin viime viikolla Turun jokirannassa, työhuoneellani Kirjan talolla, riippukeinussa omenapuun alla, viltillä koivun katveessa, kotisohvalla, sängyssä ennen nukkumaanmenoa sekä parhaassa lukunojatuolissani olohuoneen nurkassa Shari Lapenan trillerin The Couple Next Door, jonka suomenkielinen laitos (suom. minä itte) ilmestynee Otavalta ensi vuonna. Todettakoon vielä, että kirja oli sen verran koukuttava, ettei sen ahmaiseminen parissa päivässä edellä mainituissa sijainneissa tuottanut minkäänlaista tuskaa. Totta puhuen olisin voinut viettää riippukeinussa vaikka useammankin työpäivän.
20160524_145924

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s