Puutarhahaaveita ja armollinen opas wannabe-porkkanankasvattajalle

Muutin viime vuonna kaupungista maalle. Maalta olen alun perinkin kotoisin, mutta olen asunut koko aikuisikäni kaupungissa. Tiiviissä kerrostaloasumisessa ja kaupunkielämässä on omat hyvät puolensa ja oma viehätyksensä, mutta pieni kaipuu maalle, kotikonnuille, juurille, jäi kuitenkin noina vuosina jonnekin takaraivoon itämään, mistä todistaa muun muassa tämä opiskeluaikaisen muistikirjan välistä löytämäni, käsialasta päätellen keskellä yötä kirjoitettu lappu:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, täällä sitä nyt sitten ollaan. Yäl o pimiä mut porkkanat mää joutusin kyl istuttama etupihal. On oma talo ja oma piha. Kaikenmoisia ajatuksia ja alitajuisia haaveita olisi siis vihdoin mahdollista toteuttaa, mutta tajuntaan on iskenyt myös todellisuus: eihän minulla ole pienintäkään hajua siitä, kuinka puutarhaa hoidetaan. Siksipä eräs kirja, johon törmäsin alkuvuoden kirja-alennusmyynneissä, kiinnitti välittömästi huomioni. Kyseinen opus ei itse asiassa tainnut olla edes alennuksessa, mutta lähti kuitenkin heräteostoksena mukaan, koska se näytti heti ensisilmäykseltä olevan juuri sitä mitä minä tarvitsen: Apua, meillä on puutarha! Kaikki se, mitä aloittelijan pitää puutarhassa tehdä – ja se, mitä siellä ei pidä tehdä. (ruotsinkielinen alkuteos Hjälp, vi har fått en trädgård! Erik Sidenbladh 2014, suomennos Kaisu Tupala, Kustannus-Mäkelä 2015).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensinnäkin haluan onnitella kustantamoa erinomaisesta kirjan nimen valinnasta. En juuri harrasta heräteostoja, mutta tämä opus ampui nuolensa välittömästi suoraan sydämeen. Apua, meillä on puutarha! Juuri tältä minusta on tuntunut siitä asti, kun viime kesänä muutin omakotitaloon, jossa on iso puutarha ja jonka edelliset asukkaat ovat olleet todellisia multasormia. Ajatus siitä, miten ihanaa on, kun on valmiiksi laitettu, hedelmäpuita, marjapensaita ja jos jonkinlaisia köynnöksiä ja kukkasia kasvava piha, on sekoittunut jonkinlaiseen nimettömään kauhuun siitä, että minun käsissäni tämä komeus joko villiintyy tai kuolee tai menee muuten vain pilalle, koska en ymmärrä kasveista yhtään mitään. Kaikki se, mitä aloittelijan pitää puutarhassa tehdä – ja se, mitä siellä ei pidä tehdä on siis kuin luotu juuri minulle.

Mikä parasta, kirjan ansiot eivät rajoitu ainoastaan nimeen, vaan se on myös sisällöltään juuri sellainen kuin odotin. Itse asiassa jopa parempi. Teos kattaa puutarhan koko kirjon työvälineistä ja suunnittelusta pensasaitoihin ja hedelmäpuihin, kukkiin ja hyötykasveihin, etanoiden torjuntaan ja rikkaruohoihin. Se on kattava, monipuolinen ja riittävän yksityiskohtainen, mutta silti yksinkertainen ja selkeä. Kirjaan sisältyy kokonainen pääluku vanhan puutarhan hoidosta (mikä tietysti sopii minulle kuin nenä naamaan) sekä Vuosi puutarhassa ‑osio, jossa käydään kuukausi kuukaudelta läpi, mitä puutarhassa milloinkin pitää tehdä.

Erityisen riemastuttavaa näin kääntäjän näkökulmasta on tietysti myös se, että teos on suomennettu hyvin. Kaisu Tupalan tekstiä on ilo lukea, ja ruotsalaisen puutarhagurun ohjeita on muokattu suomalaisiin oloihin sopivaksi. Muokkaukset on tehty luontevasti; ei töksähtelevin huomautuksin tai lisäyksin vaan tarvittaessa kokonaan uusiksi kirjoittaen (ainakin yleisimpien hedelmäpuiden kuvauksissa on selvästi paneuduttu Suomen oloihin).

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Informatiivisuuden ja selkeyden lisäksi yksi kirjan tärkeimmistä ansioista on sen tunnelma ja sävy. Tiukkojen ohjeiden ja laiskan kotipuutarhurin läksyttämisen ja syyllistämisen sijaan kantavana ajatuksena on se, että pihasta saa nauttia eikä puutarhassa ole pakko tehdä yhtään mitään ellei itse halua. Tätä ohjetta soisin itse kunkin noudattavan muillakin elämänalueilla: Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Jos välttämättä haluaa täydellisen golfkenttänurmen, sellaisen voi yrittää kasvattaa, mutta aivan yhtä hyvä vaihtoehto on antaa pihan rehottaa täynnä niitä kasveja, joita siellä luonnostaankin kasvaisi, olivatpa kyseessä sitten sammaleet ja jäkälät tai pirteät voikukat. Työn ja vaivan voi kohdistaa sellaisiin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken kaikkiaan  oppaasta tulee turvallinen olo: on kuin joku taputtaisi olalle ja ohjaisi kädestä pitäen, kuinka toimin sellaisten olioiden kanssa, joiden sielunelämästä minulla ei ole tähän asti ollut minkäänlaista käsitystä. Uskalsin tänä keväänä jopa leikata itse omenapuut (ja nyt ne jo melkein kukkivat, joten oletan, ettei leikkuu mennyt kovin pahasti pieleen)! Lisäksi perustin kirjan ohjeiden rohkaisemana pihalleni lavaviljelmän. Kukkakaalin taimet ehtivät jo paleltua kuoliaaksi, mutta odotan jännityksellä ja riemulla, josko edes osa kylvöksistäni päätyisi lautaselle asti. Vaikka ne porkkanat. Ja jos ei päädy – väliäkö sillä. Yritän ensi vuonna uudestaan, jos siltä tuntuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jonkin aikaa siinä meni ennen kuin touhu muuttui iloksi. Eikä se vieläkään ole pelkkää riemua. Jotta kestää puutarhanhoitoa, täytyy voida myöntää, että joskus siihenkin kyllästyy. Välillä voi tehdä jotakin muuta ja toivoa, että kipinä puutarhahommiin syttyy uudelleen.

Olen hoitanut puutarhaa kohta 40 vuotta, mutta alussa en tiennyt mistään mitään, ja niinpä tein virheitä vaikka millä mitalla. Nykyään tiedän enemmän. Mutta täysinoppinutta ihmisestä ei tule koskaan.

Erik Sidenbladh (suom. Kaisu Tupala)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s